Ragdoll

Ragdoll on sinisilmäinen, puolipitkäkarvainen, kookas ja vahvaluustoinen naamiokissa. Ulkonäöltään se on harmoninen kissa, jota ei ole tyypitetty minkään ulkoisen ominaisuuden suhteen äärimmilleen. Poikkeuksen tekee koko: ragdoll on isokokoinen, pitkävartaloinen kissa. Turkki on puolipitkä, kauniisti laskeutuva ja silkkinen eikä takkuunnu kovin helposti. Nimensä ragdoll on saanut luonteensa perusteella, joka onkin sen hurmaavin ominaisuus. Tyypillinen ragdoll on seurallinen, leikkisä, lempeä, luottavainen ja helposti käsiteltävä. Ragdoll viihtyy ihmisten seurassa ja osallistuu mielellään kaikkeen perheen toimintaan. Rodun perustajan, amerikkalaisen Ann Bakerin mukaan ragdoll on aina ensin luonteenlaatu, sitten koko ja vasta sitten väritys (”The ragdoll is first disposition, then size and then color”). Jokainen kissa on kuitenkin oma yksilöllinen persoonansa. Ragdoll – kuten valtaosa kissoista – on seurallinen lemmikki eikä sen sovi elää pitkiä aikoja yksin. Jos perhe on paljon pois kotoa töiden tms. takia, yhden kissan sijasta kannattaa ottaa suosiolla kaksi.

Ragdollilla on valkoisen värin suhteen kolme peruskuviointia:
1. Colourpoint: ei lainkaan valkoista (vaaleaa vartalon väriä ei tule sekoittaa valkoiseen)
2. Mitted: etujaloissa valkoiset kintaat ja takajaloissa kantapäähän ulottuvat valkoiset saappaat. Leuasta ja kaulalapusta ulottuu valkoinen raita etujalkojen välistä hännän alapuolelle. Nenässä ja/tai otsassa voi olla valkoinen piirto. Rodun perustaja Ann Baker arvosti eniten juuri mittediä, jolla hänen mielestään oli se ”the ragdoll look”.
3. Bicolour: kasvoissa valkoinen ʌ-piirto. Vatsa ja jalat ovat valkoisia.

Värit:
Ragdollin perinteiset värit ovat ruskea, sininen, suklaa ja lila. Uusia värejä ovat punainen, creme ja kilpikonna. Raidallinen tabby-kuviointi voi esiintyä ”lisämausteena” kaikissa edellä mainituissa väreissä. Gyanaheh-kasvatus keskittyy vain perinteisiin ruskeaan ja siniseen. Erityisenä tavoitteena on tabbyn eli viehättävän raitapaitaisuuden kehittäminen ragdolleilla. Rodun kantamo Josephine oli ilmiasultaan kokonaan valkoinen, koska sillä oli perimässään valkoisuuden aiheuttama dominoiva geeni (merkitään kirjaimella W), joka ns. peittää muut värit ja mahdolliset kuviot. PawPeds-tietokannan mukaan Josephinen valkoinen poika (Ben Casey, RAG w) sai lila colourpoint naaraan (Gin Mill, RAG c) kanssa ruskeatabby colourpoint tyttären Little Orphan Annie (RAG n 21). Ilmeisesti Josephine oli siis perimältään tabby. Alkuaikojen ragdolleissa esiintyi muitakin tabbyja. Rodun perustaja Ann Baker ei itse jatkanut kasvatusta tabby-ragdolleilla vaan antoi nämä jälkeläiset muille kasvattajille. Tabby-kuviota on sittemmin tuotu ragdolleihin myös muista roduista, kuten pyhästä birmasta.

Mikä tabby?

Tabby on kissaeläinten alkuperäinen kuviointi, jossa karvan kärki on tumma ja tyvi vaalea. Tätä karvojen raita-pigmentaatiota kutsutaan nimellä agouti. Toinen pigmentaation muoto aiheuttaa karvoihin eriasteista raidoitusta siten että osassa karvoista vaalean raidan aiheuttavan pigmentin kehittyminen estyy ja karvasta tuleekin tumma. Tuloksena kissassa näkyy tummia alueita, tyypillisesti raitoja, vaaleammalla taustavärityksellä. Tällainen väritys on kissaeläinten luonnollinen keino sulautua ympäristöönsä. Kuvioton yksivärisyys (ei-agouti) on väistyvä (resessiivinen) mutaatio ja agouti on vallitseva (dominoiva). Kissa on siis tabby, jos se saa tämän alleelin vaikka vain toiselta vanhemmaltaan. Periaatteessa kaikkien kissojen väritys/kuviointi voidaan jakaa kahteen ryhmään: agouti ja ei-agouti eli tabby ja yksivärinen. Tabbyja erotetaan neljää eri tyyppiä, jotka ovat perinnöllisessä dominoivuusjärjestyksessä: ticked (”abessinialainen”), täplikäs (spotted), tiikeri (mackerel) ja klassinen (classic, blotched). Tiikerikuvioisella tumma väri esiintyy kapeina raitoina kun taas klassisella tummat kuviot ovat laajentuneet enemmän tai vähemmän järjestyneesti kiehkuroiksi, joiden lisäksi kapeita raitoja on kasvoissa, tassuissa ja hännässä. Molemmilla on otsassa tyypillinen M-kuvio ja selkeät raidat poskissa sekä vaalea korvien sisäpuoli. Vielä keskiajan kuvauksissa tiikeri oli kissan vallitseva kuvioitus, mutta sitten klassinen tyyppi alkoi yleistyä niin, että vuonna 1758 Carl Linnaeus kuvasi sen tyypillisesti kotikissoilla esiintyväksi kuvioksi. Ehkä jo tuon ajan ihmiset suosivat klassista tabby-kuvioitusta? Myös ragdolleilla klassinen tabby on yleisin.

Monet geneettiset ominaisuudet kuitenkin määrittävät turkin kuvioituksen. Tabby-geenin sijaintipaikasta (lokuksesta) löytyy tiikeri ja klassinen tabby. Lisäksi yksi tai useampi lokus muokkaavat täplikkään kuvioituksen tiikeristä ja niillä on mahdollisesti vaikutus myös klassisen kuvioinnin vaihteluun. Ns. ticked lokus, joka aiheuttaa karvan ”tikkauksen” eli raidallisuuden, saattaa myös vaikuttaa valtakuvioiden muotojen kehitykseen siten että raidat ovat kapeampia ja lukuisampia. Ilmeisesti naamiovärityksen aiheuttava geeni kaiken lisäksi muokkaa epistaattisesti tabbykuviointia eli vaikuttaa tabbygeenin ilmenemismuotoon.

Kirjallisuus:

  • Eizirik E, David VA, Buckley-Beason V, Roelke ME, Schaeffer AA, Hannah SS, Narfström K, O’Brien SJ & Menotti-Raymond M 2010. Defining and mapping mammalian coat pattern genes: multiple genomic regions implicated in domestic cat stripes and spots. Genetics 184: 267-275.
  • Kaelin CB & Barsh GS. 2013. Genetics of pigmentation in dogs and cats. Annu. Rev. Anim. Biosci. 1: 125-156. 
  • Kaelin CB, Xu X, Hong LZ, David VA, McGowan KA ym. 2012: Specifying and sustaining pigmentation patterns in domestic and wild cats. Science 337: 1536-1541. 
  • Malandain E, Little S, Casseleux G, Shelton L, Pibot P & Paragon B-M 2006. Cat breeding. Practical guide. Aniwa SAS on behalf of Royal Canin. 
  • Nyman P 2013. Raitaa, pilkkuja ja perhosia – tabbykissojen taustat. SUROKISSA 4/2013: 10-12. 
  • Robinson R 1978. Genetics for cat breeders. Pergamon Press Ltd. 2. painos. 
  • Strobel GA & Nelson SA 2002. The guide to owning a ragdoll cat. T .F.H. Publications Inc. 
  • Wallace L, Pickering R & Pollard D (toim.) 1995. The definive guide to ragdolls. Ragdoll World Publications. 
  • Wright M & Walters S (toim.) 1980. The book of the cat. Pan Books. 

Lisää tietoa ragdollista:
Suomen Ragdollkissayhdistys
Suomen Ragdollystävät-seura
Kissaliiton rotuesittely Ragdollista
FIFE:n Ragdoll-standardi
Ragdoll Historical Society